Kohta 18

Maarit Lallin ohjaamassa suomalaisessa elokuvassa "Kohta 18" (2012) tulee hyvin esille nykynuorten henkinen kasvaminen alaikäisestä aikuiseksi. Elokuva alkaa lauseilla: ”Meitä oli viis kundii. Me pidettiin yhtä – melkein aina. Musta meillä oli kaikilla ihan normaalit perheet. Normaalit ongelmat. Normaalit fiilikset. Ei mitään, mistä ei ois päässy yli. Sitten sinä yhtenä vuotena kaikki alkoi mennä jostain syystä päin vittua.”

Elokuvan päähenkilöt Karri (17), Pete (17), André (17), Akseli (17) ja Joni (18) ovat kaikki normaaleita pojista miehiksi kasvavia nuoria. Pojat asuvat Helsingissä ja viettävät vapaa-aikansa kuin kaikki nuoret - ystävien parissa. Elokuvan alussa pojat kapinoivat vanhempiaan vastaan jokaisesta vastaan tulevasta asiasta, joka kuuluu nuorten tapaan ”irtautua” vanhemmistaan ja aikuistua. Kapinoinnin seurauksena poikia uhkailtiin sillä, että viikonloppu vietettäisiin kotiarestissa, eikä juhlimassa ystävien kanssa ulkona. Vanhemmat yrittivät pitää lapsensa kurissa tai ei aivan jokaisen pojan vanhemmat. Nimittäin he jättivät kaikki asiat lapsen vastuulle ja pitivät itse hauskaa yöelämässä. Elokuvassa kävi ilmi, että vanhempien ikä vaikutti siihen kuinka hyvin he huolehtivat lapsistaan. Nuoremmat ja varsinkin eronneet vanhemmat vähät välittivät lapsestaan/lapsistaan verrattuna hieman vanhempiin ja edelleen naimisissa oleviin vanhempiin, jotka tuntuivat olevan liian ylisuojelevia. He urkkivat lastensa asioita kyselemällä ja ”stalkkaamalla” heitä Facebookissa.

Jokaisen kohta 18 vuotta täyttävän nuoren elämään kuuluu ajokortin saaminen, rajojen kokeilu ja aikuistuminen. Elokuvassa rajojen kokeilusta on hyviä esimerkkejä kuten abortin tekeminen, tupakointi ja ”ryyppääminen”. Elokuvaan oli helppo samaistua, koska ensimmäisen kerran katsoin elokuvan ollessani juuri kohta 18. Elokuvasta löytyy samoja piirteitä ja asioita kuin omasta elämästäni. Kuten 17-vuotiaana vanhemmat eivät olleet enää ne joille kerrottiin kaikki asiat vaan heidät korvattiin kavereilla. Vanhempia ei enää nähty esikuvina vaan ”nalkuttavina” kaikki tietävinä elämän pilaajina.

Elokuvassa heti täyttäessä 18 vuotta täytyi kokea tunne kun sai kaupasta ostettua ensimmäiset lailliset kaljat ja kiskoa ne kurkusta alas sekä aamulla herätä puistonpenkiltä vielä hieman alkoholia veressä olevana. Odotettu vapaus koitti, mikä toi mukanaan vastuun ja velvollisuudet, joista oli nyt selvittävä kuin aikuinen. Elokuvan lopussa näkee pojissa huiman henkisen kasvun verrattuna elokuvan alussa esiintyviin nuoriin pojan kloppeihin. Nuoret miehet ottivat vastuun kaikesta kuin aikuiset ja riitojen määrä vanhempien välillä väheni merkittävästi. Hyväksyttiin äidin raskaus vaikka aikaisemmin se oli aiheuttanut tärykalvoja särkevän huudon. Pojista oli tullut miehiä. Vanhemmat saivat takaisin entisen merkityksen ongelmien kuuntelijoina ja auttajina.

Vaikka ajatellaan, että pojat eivät ikinä aikuistu vaan pysyvät lapsellisen käytöksen takia pikku poikina niin näin ei ole, ainakaan jokaisen kohdalla. Jokaisesta pojasta löytyy kunnollinen omista asioista huolta pitävä ja muista huolehtiva persoona varmasti jossakin elämän vaiheessa. Aikuiseksi kasvaminen pojilla vaatii vain enemmän aikaa kuin tytöillä.

Kurssipalaute

Lue ensimmäinen kurssilla kirjoittamasi teksti, jossa kerroit, miksi valitsit kurssin ja mitä taitoja haluaisit täällä kehittää. Arvioi, onnistuitko tavoitteissasi.

-Mielestäni onnistuin tavoitteessa. Olen saanut kirjoitettu pitkän esseen, joka oli vielä hieman vaikeaa minulle kurssin alussa

Kirjoita myös ajatuksia kurssin työtavasta ja ajankäytöstä eli siitä, että kaikki tunnit käytetään kirjoittamiseen ja että tekstit kirjoitetaan blogiin.

-Kurssin työtapa on mainio ja tekstit on helppo kirjoittaa koneella ja varsinkin korjata koneella.

 Kommentoi tehtävätyyppejä. Oliko tarpeeksi vaihtelua? Oliko tehtäviä liian vähän/ paljon/ sopivasti. Opitko tehtävistä mielestäsi jotain?

-Oli tarpeeksi vaihtelua ja tehtäviä oli juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Opin kirjoittamaan paremmin erilaisia tekstejä ja käyttämään paremmin omaa mielikuvitusta kirjoittaessani.

Novelli

Kone laskeutui pehmeästi maanpinnalle. Olimme perillä. Haimme Laukut ja saavuimme Lentokentän aulaan. "Tuolla he ovat!" Josh huudahti ja osoitti kaukana seisovia ystäviemmä, jotka olivat saapuneet Maltalle viikkoa aikaisemmin kuin me. Halailimme ystäviämme pitkään ja päätimme tilata taksin ja suunnata kohti vuokraamaamme huvilaa, joka sijaitsi aivan merenrannalla.

Ilta alkoi hämärtyä ja suunnittelimme pitävämme pienet illanistujaiset meidän tulomme kunniaksi. Lämmitimme porealtaan ja valmistimme kunnollisen illallisen. Kaikki olivat valmiina juhlimaan. Huomasin yhden ystävistäni olevan hiljainen ja poissaoleva. Ajattelin varmistaa häneltä, että hänellä olisi kaikki hyvin. Hän kuiskasi minulle, että oli juuri eronnut poikaystävänsä kanssa, mutta oli jo päässyt yli asiasta ja hänellä oli kaikki nyt hyvin.

Ulkona istuessamme siirryin Joshin viereen. Oloni oli turvallinen. En haluaisi koskaan menettää häntä taikka tunteitani häntä kohtaan. Olin jo pitkään tuntenut sisälläni, että hän on minulle se oikea. Huomasin Joshin katsovan lempeillä silmillään tummatukkaista tyttöä kenet oli kutsuttu illanistujaisiimme huvilamme naapurista, joka nyt istui kanssamme samassa pöydässä. Josh työnsi minua hieman kauemmaksi ja lähti hakemaan lisää juotavaa sisältä. Hetken päästä myös tummatukkainen tyttö lähti huomaamattomasti kävelemään talon ulko-ovea kohti ja meni sisään. Kului noin puolisen tuntia eikä kummastakaan kuulunut taikka näkynyt jälkeäkään. Aloin huolestua. Tänään oli kuitenkin minun ja Joshin toinen vuosipäivä ja meidän piti viettää se yhdessä ja nauttia ystäviemme seurasta, mutta ei. Päätin olla murehtimatta Joshia ja juhlia ystävieni kanssa.

Auringon ensimmäiset säteet läpäisivät taivaalla olevat pouta pilvet. Yö oli väistynyt aamun tieltä. Joshia ei vieläkään näkynyt missään. Huolestuin. Ystävänikään eivät olleet nähneet häntä eilis illan jälkeen. Löysin kännykkäni ja yritin soittaan hänelle. Ei vastausta. Yritin ajatella positiivisesti, mutta mieleeni tulvi ajatuksia, että hän olisi lähtenyt vieraan bruneten matkaan ja unohtanut minut.

Aamupalan syötyäni päätin yrittää soittaa Joshille vielä kerran, toivoen hänen vastaavan puheluun, mutta ei. Olin toivoton. Kuulin ovikellon äänen ja ryntäsin ovelle. Näin hänet, Joshin, polvistuvan eteeni ja avaavan pienen, tumman, samettisen rasian, jonka sisältä paljastui kaunein koskaan näkemäni timantti sormus ja olin valmis sanomaan tärkeän sanan "Tahdon!"

Elokuva-arvostelu

James Wan'in ohjaama Dead Silence (2007) elokuva on kauhua ja trilleriä parhaimmillaa. Dead Silencen tekijät ovat myös luoneet Saw-saagan, jota katsoessa saa todellakin ihokarvat pystyyn.

Elokuvan alussa kuvioihin ilmestyy mystinen laatikko, jonka pimeydestä paljastuu Billy-niminen nukke. Ja murhaaminen alkakoon, ja tietenkin vainajat löydetään jäykistettyinä ja tottakai kielettöminä. Elokuvan nuket ovat tehty hirmuisen pelottavan näköisiksi, mikä saa katsojan jo siinä vaiheessa pelkäämään, kun ensimmäinen nukke ilmestyy televisioruudulle. Elokuvaan on kauhuleffojen mukaisesti valittu karmivat musiikit, mitkä luovat jännitystä ja pitävät katsojat kokoajan varuillaan.

Tästä elokuvasta ei jännitystä eikä säikähdyskohtauksia puutu. Elokuvan tekijät ovat hyvin saaneet "niin nähdyt nukkeleffat" sanonnan kumottua, ja tuoneet nuket todella pelottavalla tavalla katsojien painajaisiin. Kauhuntunnusmerkkejä, kuten vanhat ränsistyneet kartanot, ukkonen ja hyytävä pimeys ovat toimineet monet vuodet kauhuleffoissa, niin tässäkin ja erityisen hyvällä tavalla. Erikoistehosteita on käytetty hyvin, ja se lisää selkäpiitä karmivaa pelkoa.

Loppuhuipennus kuuluu jokaiseen kauhuleffaan, niinkuin tähänkin, erityisen hyvä sellainen. Lopussa yhdistyy kaikki pelkoa aiheuttavat tekijät ja tekisi vain mieli kaivautua peiton alle piiloon, mutta katsomista ei vain pysty lopettamaan kesken ja ohittamaan elokuvan karmivaa lopetusta, vaikka tietääkin, ettei nuket jää elokuvan lopuksi DVD kuoren sisälle, vaan syöksyvät yöllä pahimpiin painajaisiisi. (188)

Hyvä, paha yksinäisyys

Kaikki ovat varmasti tunteneet itsensä yksinäisiksi tai liian seurallisiksi. Yksinäisyys on välillä hyvästä, mutta liika yksinäisyys saattaa aiheuttaa ihmisissä eri oireita kuten masennusta, pelkoa joutua ahdistaviin ihmiskontakteihin ja eristäytymistä muusta yhteiskunnasta.
Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä ja läheisiä ympärilleen, että jaksaa arjen keskellä.

Yksinäisyyttä on kahta eri "laatua", hyvää yksinäisyyttä ja pahaa yksinäisyyttä. Nykyään "pahaa" yksinäisyyttä esiintyy liikaa yhteiskunnassa ja varsinkin nuorten parissa. Koulun käytävillä näkyy nurkassa kyyhöttäviä yksinäisiä opiskelijoita, jotka viettävät kaikkien rakastamat välitunnit yksin kirjaa lukien tai vaan maailman suuria kysymyksiä pohdiskellen. Ei voida väittää, ettei yksinäisyyttä esiintyisi myös aikuisten työelämässä. Ruokatunnit vietetään omalla työpisteellä eikä yhteisissä tiloissa, jotka ovat pullollaan työasioista keskustelevia, nälkäisiä työntekijöitä. Yksinäisyyttä löytyy myös työ- ja opiskeluympäristön ulkopuolelta harrastusten ja vapaa-ajan parista.

Ihmisten suvaitsemattomuus saattaa johtaa syrjäytymiseen ja sen myötä yksinäisyyteen. Nykyään ihmiset arvostelevat toisiaan liian paljon pelkästään ulkonäön perusteella eikä sisäisen kauneuden perusteella. Joillekin on voinut sattua kolarissa vakavasti, josta on jäänyt piinaava arpi kasvoihin, jonka takia ihmiset alkavat välttelemään häntä, koska hän näyttää epäilyttävältä tai rumalta. Jos ihmiset oikeasti tietäisivät mitä hänelle on käynyt ei syrjintää ja yksin jättämistä ehkä tapahtuisi niin paljon. Ihmisten tietämättömyys toisille tapahtumista onnettomuuksista tai vain synnynnäisistä vioista ajaa heidät välttelemään ja jättämään "ei normaalit" ihmiset "normaalien" ihmisten ulkopuolelle.
Ihmiset viettävät nykyään liikaa aikaa kotona yksin, eikä ystävien kanssa hauskaa pitäen. Kouluissa opettajat voisivat kannustaa opiskelijoita tutustumaan uusiin opiskelijoihin ja viettämään välitunnit suuressa porukassa, ketään jättämättä yksin. Ihmisiä voisi myös kannustaa yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen, jotta kaikki oppisi toimimaan paremmin ryhmissä ja "paha" yksinäisyys vähenisi.

Nykyään yksinäiset ja syrjäytyneet nuoret hakevat "apua" yksinäisyyteensä internetin ihmeellisestä maailmasta. Kaikki keskustelupalstat, deittisivut ja chatit pursuavat nuoria kuten myös aikuisia, jotka haluavat kokea itsensä tärkeiksi ja seurallisiksi eikä syrjäytyneiksi. Itsekkin käytän sosiaalista mediaa, mutta en unohda "aitoa" sosiaalista kanssakäymistä ystävieni kanssa. Nuoret myös kuluttavat aikansa erilaisten nettipelien seurassa. Mutta sillon, kun huomaa, että päivästä toiseen pelkkä pelien pelaaminen on ensimmäisenä mielessä ja illalla huomaa, että "siinä tämäkin päivä meni, viisi tuntia putkeen samaa peliä pelatessa" on syytä miettiä, että pitääkö yllä enää ihmissuhteita vai hukuttaako aikansa vain peleihin. Monilla nuorilla unohtuu ystäviin yhteyden pitäminen, koska siihen ei jää ollenkaan aikaa vaan aika menee muuhun "tärkeämpään".

"Hyvä" yksinäisyys on hyvästä jokaiselle. Välillä on hyvä viettää aikaa itsensä kanssa vaikkapa menemällä saunaan tai vuokraamalla hyvä leffa tai vaikka lähtemällä hikilenkille. Liika muiden seurassa olo saattaa pitkällä tähtäimellä muodostaa pelon olla yksin. Kauppaan lähteminen yksin tuntuu ylitsepääsemättömältä tai vaikka pelkkä yksin kotona oleminen tuntuu vaikealta ja pelottavalta ajatukselta. Työ kiireet, liian tiukka aikataulu ja stressi saavat ihmiset kireiksi ja välinpitämättömiksi, joten työn ja opiskelun ohella olisi hyvä vetää henkeä ja rentouttaa itseään. Yksinään mietiskely ja pohdiskelu edistää ihmisen psyykkistä hyvinvointia.  (433)

Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?

- Essee kirjoitetaan valmiin pohjatekstin pohjalta, joita voivat esimerkiksi olla kuva, mainos tai kaunokirjallisuuden teksti
-Pohjatekstiin on viitattava ja sitä on käytettävä
-Tehtävän anto voi olla myös pelkästään otsikko tai lyhyt johdatus
-Esseen pisteytys 0p.-60p.
-Esseessä arvioidaan tekstin rakennetta, tehtävänannon noudattamista, sekä kirjoittajan yleissivistystä, kielellistä ilmaisukykyä ja kokonaisuuksien hallintaa.
-Esseen pituus n.400-500 sanaa eli 4-5 sivua
-Esseen kirjoittamiseen ja sen luonnosteluun sekä viimeistelyyn kannattaa varata mahdollisimman paljon aikaa.

Lähteet:
http://lyseo.org/yo/essee.html
www.ylioppilastutkinto.fi

"Kyllä on ajat muuttuneet"

Tekstitaitovastaus
c. Tarkastele Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-teoksen luvun Vaniljaeskimo kuvaa vanhuksista ja vanhuudesta.

Tuomas Kyrön kirjoittamassa Mielensäpahoittaja- teoksen (2010) Vaniljaeskimo luvussa katsotaan maailmaa vanhuksen silmin. "Tietenkään se ei noussut seisomaan kun minä menin sisään ja tietenkin se sinutteli.--" Vanhuksille on tärkeää entisaikaiset tavat ja tottumukset, jotka eivät päde enää nykyään. He suhtautuvat nykyajan nuoriin ja heidä tapoihinsa varauksella. "Poninhäntäkloppi, jotkut farmarit ja lenkkarit jalassa, teki muistiinpanot tietokoneelle eikä paperille niin kuin Ilmari Kivinkinen.--"

Kyrö kertoo hyvin, kuinka ennakkokäsitykset ulkomaalaisia ja eri kieltä puhuvia kohtaan on yleistä vanhemman sukupolven ihmisillä. Ja palveluhan on varmasti parempaa, jos kassalla seisoo meidän kylän tyttö, eikä mikään muu maalainen. Ennen ei kieliä paljoa kouluissa opetettu, joten se saattaa nykyään vaikuttaa ja vaikeuttaa keskustelua eri maalaisten ihmisten kanssa, joita löytyy joka maasta ja kaupungista.

Tekstistä löytyy useita tilanteita, joita vanhukset välttävät taikka kokevat ne vaarallisiksi kuten liikenne "--terveyskeskuksen parkkipaikalla saattaa joutua peltikolareihi--" ja kun kaikki ei ole niin kuin ennen "Kyllä minä mieleni pahoitin, kun terveyskekuksessa oli reppulääkäri."Vanhentuessa ihmisen kehossa ja elimistössä tapahtuu muutoksia, kuten Kyrön tekstistäkin käy ilmi. "--vakuutuslappujen täyttäminen on minun näölläni aikamoinen urakka." 

Tektissä nostetaan vanhukset ja vanhuus korokkeelle eikä hyväksytä muuttuvaa ja kehittyvää maailmaa. Ei ajatella avarakatseisesti. Kyrö on saanut hyvin esille nyky vanhusten mietteet ja tunteet.193 "En minä kaipaa teitittelyä siksi, että tässä olisi joku pula kunniasta taikka arvostuksesta. Se häiritsee, koska ennen kuin ihmisestä voi sanoa sinä, se pitää tuntea. (218)