Tunnustus

Tihkusateen hämärästä alkoi näkyä yksinäinen valopiste. Polkupyöräilijä lähestyi nopeasti. Hänellä oli kiire. Tie oli mustanjään peitossa, mutta polkupyöräilijä lisäsi vauhtia ja ajoi vastaantulijan ohi hipaisten hänen piikin suoria hiuksiaan. Kävelijä säpsähti hurjastelijaa. Ilta hämärtyi ja tihkusade alkoi hieman tulla voimakkaammaksi ja suuret pisarat tipahtelivat lehdille pitäen pienen pienen suloisen kilahdus äänen. Kävelijän vastaan tuli nuori tyttö hieman eksyneen näköisenä."Näitkö sen?" tyttö kysyi hätäisenä. "Minkä?" kävelijä vastasi kysyvän oloisesti. "No sen äskeisen pyöräilijän, joka polki kuin hullu?" "Ai hänet, joka melkein ajoi päälleni juuri hetki sitten? Kuka hän on?" Tyttö mietti hetken ja katsoi kävelijää  pelokkaan näköisenä ja jätti vastaamatta, mutta kysyi suuntaa mihin pyöräilijä hurjasteli ja vastauksen saaneena hän poistui yhtä nopeasti kuin tulikin illan hämärään. Kuka hän oli ja mistä hän tuli jäin miettimään ja miksi hän halusi tietää pyöräilijästä, olikohan hän joku hänen tuttu. Tämä ilta ei vaikuta aivan normaalilta, jotakin on tapahtunut, mutta en tiedä vielä ainakaan mitä. Kävelijä jatkoi matkaa ohittaen kiinni olevan ruokakaupan ja vielä oli matkaa jäljellä hänen määränpäähänsä. Ohitettu kauppa oli kävelijälle liiankin tuttu nimittäin siellä tapahtui tasan kolme vuotta sitten ryöstö, jossa hän itse oli mukana, mutta oli ainut joka ei jäänyt teosta kiinni ja sai nauttia saamastaan saaliista yksin jakamatta sitä kenenkään muun kanssa. Poliisitkaan eivät ryöstösaaliin sijainnista tiedä vieläkään yhtikäs mitään. Kävelijä palauttaa ajatuksensa nykyhetkeen ja lopettaa menneiden muistelun. Häntä on kaivellut tuo ryöstö jo liian pitkään eikä omatunto enää kestä syyllisenä oloa, koska siinä samassa hän tuli ampuneeksi yhden perheen äidin ja isän, joilla jäi 5 vuotias lapsi vanhemmattomaksi ja asuu nykyään uuden perheen kanssa johon hänet on sijoitettu ja hänen elämänsä on yhtä tuskaa. Tämä asia kaivelee kävelijää liian kovin vaikka hän on jo kolme vuotta kestänyt omatunnon paineet, mutta nyt on tullut hetki kirjoittaa viimeinen kirje ja viedä se poliisilaitokselle ja tehdä tästä jutusta loppu.

Ensivaikutelma Kuningatar K:sta

Äidinkielin tunnilla meillä kävi Kuningatar K-näytelmän ohjaaja Lija Fischerin ja tuottaja Panu Kärri, jotka kertoivat näytelmästä ja sen teosta. Näytelmä kuulosti todella kiinnostavalta ja olen innoissani menossa torstaina sitä katsomaan. Aivan kaikkea näytelmän teosta en ennalta tiennyt joten siinä tuli opittua hieman uutta, koska olen itse esiintynyt kaupunginteatterin parissa tanssi produktiossa. Lija Fischer kertoi apuja näytelmän juonen ymmärtämiseen ja siihen mitä tehdä jos putoaakin kesken esityksen kärryiltä. Oli myös kiinnotava kuulla kuinka voisi itse kouluttautua ohjaajaksi tai näyttelijäksi, vaikka prosessi kuulostikin pitkältä ja rankalta hommalta, mutta jos on kiinnostunut alasta paljon niin sen eteen tekee mitä vain.